Lämmintä ja lomia

Kylmän kevään jälkeen on lämmintä piisannut viime viikot, ihan hellelukemiin asti. Ja lomiakin on piisannut. Koulusta oli ensin toukokuun kaksi ensimmäistä viikkoa "toukokuulomaa" (meivakantie). Sitten ehdittiin pitää kolme kokonaista koulupäivää, joiden jälkeen seurasi pidennetty helatorstailoma eli yhteensä neljän päivän mittainen viikonloppu. Tämä pidettiin ilmeisesti monilla työpaikoillakin.

Mutta entäs tämä nyt sitten: nyt on yleinen vapaapäivä, koska on toinen helluntaipäivä. Siis mikä ihmeen toinen, eihän niitä kuulu olla kuin yksi, ja se oli jo eilen! 

Ja huomatkaa, kaikki nämä lomat pelkästään toukokuun aikana!

Mutta eipä hätää. Meivakantie meni vielä kylmiä säitä pidellessä, mutta ilmat ovat sittemmin suosineet. Kovassa käytössä on ollut esim. Vondelparkin kahluuallas. Vettä on siis vain jokunen senttimetri, mutta jotenkin lapset saavat itsensä litimäriksi siinä.

Helteiden aikana olen oppinut myös, että se, mitä ennen luulin suihkulähteeksi, on myös aivan sovelias uintipaikka. Huomatkaa vihreä krokotiili.

Puistot ovat kaiken kaikkiaan muuttuneet olohuoneiden jatkeiksi, niihin on tuotu grillit ja puutarhakalusteet (tavarafillareilla luonnollisesti) ja tänään bongasin myös riippukeinun, joka oli ripustettu puiston puiden varaan ja jossa mitä ilmeisemmin joku lokoisasti makaili.

Loppuviikoksi on luvattu vähän viileämpiä säitä, eikä ylimääräisiä lomiakaan ole (kai) ihan heti tiedossa. Lukuisia lomapäiviä kompensoidaan sitten sillä, että koulujen kesälomat alkavat vasta heinäkuun loppupuolella, eli silloin, kun Suomessa jo tähyillään kohti syksyä...

Tutkimustulosten julkistaminen!

Tieteellisen tutkimukseni aineisto on nyt kerätty, ja on aika julkistaa tulokset:

Ilahduttavan moni oli sitä mieltä, että blogin nimi oli peräisin laulusta. SE ON OIKEIN. Onnittelut kaikille voittajille!

Mutta ei hätää. MYÖS MUUT VASTAUKSET HYVÄKSYTÄÄN.

Sillä a) ehkä on olemassa maailman metro -aiheinen kirja ja/tai leffa, jota en tunne (voit yrittää keksiä uskottavat tai vähintään hauskat perustelut kommenttiboksiin) ja b) tietämättömyys on aina myös ihan OK. Kaikkea ei tarvitse tietää. Sitä varten on Google (ja tieteelliset tutkimukset).

© perheen 5-v.

Sitten kappaleeseen. Se on luonnollisesti Eppu Normaalin Vuonna '85. Itse olen syntynyt useampia vuosia ennen vuotta '85, ja saattaa olla, että muistini jo temppuilee, mutta näin se suurin piirtein menee:

Täällä metrossa maailman 

blogia kirjoitan, 

blogia siitä mitä mä nään 

ja mitä tunnen sisällä pään

Ei lopu täältä *censured* 

täältä kukkaloistosta Amsterdamin, 

ojat pullollaan pitkätukkiaan, 

antaa kaikkien kukkien kukkia vaan 

Ja missä kuljin milloinkin, 

mietin nyt silloinkin, 

mietin kenelle blogia teen, 

missä oon minne meen

Kyllä on hienosti sanottu! Hyvä Eput!

Kaikille tutkimukseen osallistuneille on tarjolla – ei ilmaista tavaraa tai palkintoja – vaan ilmainen musiikkielämys! Nyt fiilistelemään!

Kouluun, osa II

Nyt on esitelty koulujen ulkotilat (ks. Kouluun, osa I). Sitten asiaa koulujen aikatauluista.

Koulu alkaa aamulla joka päivä samaan aikaan. Sisään pääsee 8.15 ja opetus alkaa 8.30, jolloin vanhempien pitää viimeistään poistua. Lapset siis saatetaan joka aamu luokkaan asti, mikä on oikeastaan aika kiva käytäntö, sillä silloin (olettaen, että on ajoissa) voi katsella, mitä jälkikasvu on edellisenä päivänä puuhaillut: viimeisin työ on yleensä pulpetilla ja kaunokirjoitus- ja laskemisvihkot lokerikossa, josta niitä voi koululaisen opastuksella selailla.

Aamulla voi hyvin myös vaihtaa kuulumiset opettajan kanssa, joka istuu jo luokassa ja jolle lapsukaiset käyvät ensimmäiseksi sanomassa käsipäivää.

Kuvan talot eivät liity tapaukseen.

Koulu myös loppuu aina samaan aikaan eli 14.50 (ylemmillä luokilla vain 10 min. myöhemmin), paitsi keskiviikkoisin, jolloin se loppuu 12.30.

Kaikki lapset, ne isommatkin, haetaan koulusta. Vanhemmat tai palkatut hoitajat odottelevat pihalla oppilaiden saapumista. Osa lapsista menee vielä koulusta iltapäivähoitoon jonnekin muualle.

Jokainen koulu saa ilmeisesti itse päättää päivän alkamis- ja lopetusajat, ja ne saattavat vaihdella esim. puolella tunnilla suuntaan tai toiseen, mutta keskiviikko on pääsääntöisesti kaikilla lyhyt päivä ja vuodessa on tietty tuntimäärä, jonka pitää joka koulussa tulla täyteen.

Plussat: Kellonaikoja ei ole kovin vaikea pitää mielessä, koska ne ovat viikosta toiseen samat.
Miinukset: Ei yhtään yhdeksän tai kymmenen aamua!

Plussat: Luokkakavereiden vanhempiin on ainakin teoriassa helppo tutustua, koska heihin törmää yleensä sekä aamulla luokassa että iltapäivällä pihalla.
Miinukset: Hitsi, taas samat kuulumiset!

Haaveita ja haasteita

Vastaukseni on... kesä!

Tuhat ja yksi tarinaa -blogin Mine haastoi minut ikuisuus vähän aikaa sitten joko vastaamaan 11 kysymykseen tai esittelemään 10 suomalaista asiaa kodistamme. Jälkimmäinen tuntui vähän laimealta, toimmehan vasta äskettäin kokonaisen muuttokuormallisen suomalaista rompetta tänne Amsterdamiin, joten tartuin edelliseen.

Tässä vastaukseni:


1. Jos joutuisit valitsemaan vuodenajan, jossa eläisit aina, minkä valitsisit ja miksi? Koska en tähän mennessä ole sopeutunut kovin hyvin neljään vuodenaikaan (jotka ovat: yksi lyhyt valkoinen vuodenaika, jonka molemmin puolin on kaksi pitkää harmaata kautta, ja näiden jälkeen vihdoin yksi lyhyt vihreä jakso) sanoisin, että ehdottomasti kesä, johon kuuluisi säkkipimeät yöt. Täydellistä!

2. Haluaisitko osallistua johonkin tositv-ohjelmaan? Huh, en! Harvoin jaksan edes katsoa niitä, enkä varsinkaan saa mitään kiksejä myötähäpeästä. Mutta tarkemmin ajateltuna olen saattanut muutamaa ohjelmaa seurata.. heh.

Vastaukseni on... kesä!

3. Laulatko autossa? Kyllä, mutta juuri nyt meillä ei ole käytössä autoa. (En siitä huolimatta laula suihkussa.)

4. Mihin maahan aiot matkustaa seuraavaksi? Suomeen. Siihen eksoottiseen Pohjoismaahan.

5. Pitäisikö sinun mielestäsi imaamikoulutus mahdollistaa Suomen yliopistoissa? Ei. Eikä se toivottavasti ole ihmisoikeuskysymys.

6. Haluaisitko, että Turkki otetaan EU:n jäseneksi? Miksi? Eikös Turkista vain pieni osa ole Euroopan puolella ja loput Aasian? Pelkästään maantieteeseen vedoten sanoisin, että ei. Politiikka ei tosin ole leipälajini.

7. Mikä on lempikakkusi? Mikä tahansa marsipaanikakku. Lekker! 

Vastaukseni on... kesä! (Kuvat on otettu Artiksen perhostalossa.)

8. Oletko unelmiesi työssä? Voisi sanoa, että olen. Työni on koulutustani vastaavaa ja tällä hetkellä olosuhteiden pakosta voin tehdä ja minun täytyy tehdä sitä kevyesti, joten pidän kaikesta työhöni liittyvästä. Olen siis free, vaan en journalisti, mutta tekstityöläinen kuitenkin. Tiedän kyllä myös, miten työni voisi olla vieläkin unelmampi... 


9. Suunnitteletko elämääsi vuoden sykleissä vai elätkö tätä päivää? Yritän suunnitella, mutta muut pitävät huolen siitä, ettei se kovin hyvin onnistu. Yritän siis opetella ottamaan päivän kerrallaan!

10. Mikä saa sinut itkemään? Sipuli – takuuvarmasti. Surulliset tarinat – melko varmasti.

11. Suurin haaveesi? Hmm. Suomi, jossa olisi aina kesä...?! ;)


Huh, nyt vajoan kesäunelmiin enkä jaksa haastaa enää muita. Ja niille, jotka odottelivat koulupostausta: Mañana! Maybe tomorrow!

Kouluun, osa I

Vanhempia pihalla odottamassa koulupäivän päättymistä.

Nyt seuraa avautumista hollantilaisesta koulusysteemistä. Luulisin, että tulossa on muutaman jutun sarja ko. aiheesta, mutta saatan olla väärässäkin. Ainakin tämä yksi postaus kuitenkin.

Olen nyt siis kolmisen kuukautta seurannut sivusta, kun ummikko 5-v. tyttäreni käy hollantilaista koulua. Itsekin olen ummikko sekä hollannin että koulun suhteen: Suomessa kun 5-veet eivät vielä yhtään ole koulussa. Aiheessa on siis ollut sulattelemista, ja edelleen on vaikea päättää, mistä suunnasta sitä lähestyisi.

Lähestyn ulkoapäin. Eli otan käsittelyyn ensin koulujen pihat.

Pihat ovat suomalaisittain tarkasteltuina aika askeettisia. Meidän koulumme pihalla on yksi puu ja yksi kiipeilyteline (ks. yläkuva). Piha on kauttaaltaan laatoitettu, ja joissakin laatoissa on mosaiikkikuvia ja keskellä pihaa on hyppyruudukko. Piha näkyy lähes kokonaisuudessaan kuvassa. Aidan ulkopuolella on katu ja sitten taloja.

Tällä pihalla ulkoilevat yleensä isommat koululaiset. (Koulu on siis tarkoitettu 4–12-vuotiaille ja yhteensä oppilaita on 270.)

Pienemmät oppilaat (4–5-v.) ulkoilevat yleensä sisäpihalla (ks. alakuva).

Piha muistuttaa jo enemmän päiväkodin pihaa, vaikka on keskivertoa kompaktimpi (lue "pieni").

Päiväkodista tuttua varavaate/kuravaate/kerrospukeutumisrumbaa ei täällä tunneta: lapset pukevat ulos lähtiessään päälleen vain kengät ja takin. Jos maa on märkä, siinä ei saa istua (sama koskee hiekkalaatikkoa) ja jos sataa, ulos ei mennä. Yksinkertaista. Yksi opettaja selviää hyvin 28 lapsen pukemisesta, kun 5-vuotiaat auttavat samalla luokalla olevien 4-vuotiaiden vetoketjut kiinni ja kengät jalkaan.

Huolimatta siitä, että ulkoilu on pienemmilläkin aika välituntimaista, ulkona on kuulemma aina "ihan kivaa" ja tekemistä löytyy. Uusia kuravaatteita ei ole tarvinnut ostaa koko keväänä, kun kukaan muukaan ei sellaisia käytä. So long kurarukkaset!

Äitienpäiväajatus

Huom. Äitejä lapsineen liikenteessä!

Tänään on vietetty äitienpäivää täällä Alankomaissakin. Meillä se on perinteisesti tarkoittanut "hotelliaamiaista" höystettynä kakulla ja omatekoisilla korteilla ja lahjoilla. Niin tänäänkin. Mukavinta on teeskennellä nukkuvaa, autuaan tietämätöntä keittiöstä kuuluvista kilinöistä ja kolinoista ja jo illalla alkaneista juhlavalmisteluista. Ohjeet ovat usein yksioikoisia: jääkaappiin ei saa sitten katsoa.

Myöhemmin päivällä on vuorossa perheretki, tällä kertaa puistoon, enemmän tai vähemmän riitaisasti, tänään vähemmän, onhan sentään äitienpäivä.

Koti, niistä aineksista, mitä oli tarjolla.

Tällaisena päivänä sitä muistaa taas pari tärkeää asiaa. Että kaikki ei ole kiinni puitteista, vaan onnellisen elämän voi rakentaa niistä aineksista, mitä on tarjolla.

Kaikkein kaunein.

Ja, että kyllä se oma on harmaimpinakin päivinä kaikkein kaunein. Vaikka olisi sitten kuinka katsojan silmässä.

Hyvää äitienpäivää äideille ja äidittömille, lapsille ja lapsettomille tasapuolisesti!

Osallistu tutkimukseen!

Tiedätkö tai arvaatko, mistä blogin nimi Maailman metrossa on repäisty/ravisteltu? Nyt voi osallistua blogin tieteellistäkin tieteellisempään tutkimukseen nimen alkuperästä.

Tutkimuksen säännöt:

Voit osallistua, jos olet 

a) blogin säännöllinen lukija, 

b) blogin satunnainen lukija, 

c) ensimmäistä kertaa paikalle osunut tai

d) kuka tahansa muu (öö, minä?). 

Lisäksi voit olla: mies tai nainen, minkä tahansa ikäinen eikä terveyshistoriallasi ei ole vaikutusta tutkimuksen kulkuun.

Kyselyyn vastaaminen vie noin 5 sekuntia. Lue vaihtoehdot (sivupalkista) huolellisesti ja klikkaa mielestäsi sopivinta niistä. Tutkimustulokset analysoidaan huolellisesti ja niistä tehdään kauaskantoisia päätelmiä. Tulokset julkaistaan kahden viikon kuluttua.

Osallistuminen on ILMAISTA ja kaikkien vastaajien kesken ei arvota YHTÄÄN MITÄÄN.

Kiitos vastauksestasi!

 P.S. Mikäli et halua osallistua näin viralliseen tutkimukseen, voit epävirallisesti ottaa osaa kuvakilpailuun: Mikä menopeleistä (kuvat 1-4) muistuttaa eniten metroa? Vastaukset kommenttiboksiin.

Museoon, mars! 3–6/34

Kirjoitin jokin aika sitten siitä, miten hankkittuani museokortin päätin vierailla jokaisessa 34:stä Amsterdamin museosta, johon kortilla on pääsee vapaasti.

Pitkien perusteellisten selvitysten sijaan yritän tällä kertaa tiivistää olennaisen niistä neljästä museosta, jotka tällä välin olen tsekannut. Saattaa olla, että esitykseni poikkeaa hieman matkaoppaan vastaavasta.

Amsterdam Museum

Mitä: Yleispläjäys Amsterdamin historiasta aina nykypäivään asti.

Milloin: Vierailu kannattaa erityisesti sadesäällä, koska

– museo sijaitsee aivan Kalverstraatin (keskustan shoppailukatu) varrella.

– jonotus sisällä sateelta suojassa (toisin kuin monissa muissa paikoissa). 

– museo on niin laaja, että jos jaksaa kiertää kaikki huoneet ja tutkia näyttelyt on kulunut sen verran paljon aikaa, että säätila on todennäköisesti vaihtunut.

Aah, sateelta suojaan!

Arkeologinen museo eli Allard Pierson Museum

Miksi ja kenen kanssa:

– Suhteellisen kompakti museoksi.

– Muumio ja muu Egypti-sälä kiehtoo hetken jopa perheen jälkikasvua,

– lisäksi tietokoneohjelma kääntää kirjoittamasi lauseen hieroglyfeiksi ja voit tulostaa lopputuloksen muistoksi itsellesi! 

Toinen niistä pysyi paikallaan.

Museum Amstelkring – Our Lord in the Attic

Mitä ja miksi:

– Salainen katolinen kirkko piilossa kanaalitalon ullakolla - vähän erilainen katedraali.

 – Alakerroksissa perinteinen kanaalitalo.

– Silmiähivelevä näkymä kanaalille ja rosoisten kattojen yli ylimmästä kerroksesta!

– Paluumatkalla saattaa epähuomiossa oikaista punaisten lyhtyjen kautta jos ei pidä varaansa.

Kirkko lymyilee piilossa ullakolla.

Rijksmuseum

Mitä ja miksi:

– Alankomaiden kansallismuseo täynnä suurten mestareiden maalauksia,

– kuten Yövartio ja muita Rembrantin töitä (tosin jos haluaa nähdä Yövartion kokonaisena, kannattaa olla pitkä tai ainakin käyttää korkokenkiä sillä edessä on koko ajan ihmisiä).

Yövartio oli kaiken kaikkiaan liian haastava kuvauskohde...

– Jonottamiseen kannattaa varautua, sillä museossa käy yli miljoona ihmistä vuodessa. Jonossa ollessaan voi tehdä päätöksen museokortin hankkimisesta! Täältä niitä saa!

Sisäpihojen salaiset puutarhat

Äkkiseltään luulisi, että kun asuu näinkin tiheästi kansoitetussa kaupungissa, luontoa on vaikea löytää. Mutta ei tarvitse kuin vilkuilla ohikulkiessa kerrostalojen ikkunoista sisään: usein näkee vilahduksen rehevästä puutarhasta sisäpihalla. 

Tähän kohtaan myös huomio kulttuurierosta: hollantilaiset eivät ole niin turhan tarkkoja verhojen käytön suhteen, usein todellakin näkee aivan suoraan koko huoneiston läpi, ja sitä paremmin, mitä pimeämpi ulkona tulee (ja kyllä, käytän aina tilaisuutta hyväkseni, utelias kun olen!).

Kun Suomessa kerrostalopihojen tila on käytetty tärkeysjärjestyksessä seuraavasti:

1. autot
2. roskakatos
3. matontamppausteline
4. lasten leikkivälineet
5. grillikota

niin täälläpä koko sisäpiha on jaettu pieniksi pihoiksi alakerran huoneistojen kesken. (Yläkerran asukkailla ei siten ole lainkaan pihaa, jossa ulkoilla, mutta se ei tietenkään haittaa, jos itse sattuu asumaan alhaalla.) Keskellä on rivistö puutarhamajoja, jotka toimivat samalla näkösuojana vastapäiseen naapuriin. Kerrostalot ovat pääsääntöisesti aika matalia, kolme- tai neljäkerroksisia, joten valoa tulee hyvin pihalle. On oikeastaan melkein kuin asuisi rivitalossa. Paitsi keskellä kaupunkia.

Lisäksi korttelit ovat melkein aina umpikortteleita, mistä seuraa monia hyvä puolia:

1. Lapset eivät pääse karkuun.
2. Kissat eivät pääse karkuun.
3. Tavarat eivät pääse karkuun ts. kutsumattomia vieraita on harvoin, koska kadulta ei suoraan pääse pihalle.

Meidän pihalla kasvava puu on kukkinut näyttävästi.

 Esim. kohta 2. Tällä viikolla naapurin kissa oli kateissa. Epätoivoinen omistaja luuli sen jo livahtaneen ikkunasta kadun puolella, mutta kissankatoamisilmoitus korttelin jokaiseen kotiin toi toivotun tuloksen: katti löytyi kolmannessa kerroksessa sijaitsevalta parvekkeelta. Jotenkin ihmeen kaupalla se oli kivunnut sinne, eikä uskaltanut tulla alas. Happy end.

Tosin kukkakatto on nykyään kukkamatto.

Vapun juhlintaa hollantilaisittain

Eilen vappuaattona täällä Hollannissa juhlittiin kuningattaren syntymäpäivää. Ja olikin varsinaiset hulinat! Ihmiset olivat jo edeltävinä iltoina käyneet varaamassa itselleen oman kaistaleen jalkakäytävää, johon sitten aattoaamuna pystyttivät kirppispöytänsä, kahvilansa, pallonheittopisteensä tai estradinsa, kuka millekin taiteen lajille.

Osa kaduista oli kokonaan suljettu liikenteeltä, joten koko kaupunki oli muuttunut yhdeksi valtavaksi markkina-alueeksi! 

Päivän teemaväri oli oranssi, ja kukin oli koristautunut siihen kykynsä mukaan. Ilmapallot, viirit ja muu rekvisiitta oli myös iloisen oranssivoittoista.

Kuninkaallisia en tunnistanut väkijoukon seasta, mutta erään kyllä, vaikka valeasu hämäsikin ensin. Onhan se hyvä, ettei kaikkia juhlia tarvitse viettää työn merkeissä...

Hyvän mielen asioita -haaste

Sain jokin aika sitten iki-ihanalta pihiltä naiselta haasteen, jossa tulee listata kymmenen asiaa, joista pitää. Oma listani näyttää tällä hetkellä tältä (varaan oikeuden muuttaa mieltäni koska tahansa ja ilman perusteluja), joten olkaapa hyvät:

1. Kaukopuhelut. Tärkeimmät ihmiset, perheen jälkeen, ovat Suomessa.

2. Tuore leipä aamulla. Koulumatkalla voi napata tuoreen leivän leipomosta, aikaa kuluu ehkä minuutti. Eipä tarvitse enää varata leipää pakkaseen viikon tarpeiksi, kun sitä voi ostaa korttelinkulmalta!

3. Slagroomsoesjes (ks. toiseksi ed. postaus).

4. Itkupajut (ks. postaus).

5. Sateenvarjo, joka ei unohtunut kotiin. Laukussa kannattaisi aina olla sekä aurinkolasit että sateenvarjo, sää vaihtelee niin kovin äkisti. Mikäs on raikkaassa sateessa kävellessä, jos ei kastu!

6. Lapset (erityisesti, kun ne nukkuvat). Ei kaivanne perusteluja.

7. Haaveilu. Tähän kuuluvat mm. kirjat, musiikki, leffat ja matkustelu (erit. suunnitteluvaihe).

8. Kattoikkunat. Niitä onneksi riittää. Niska vain tulee kipeäksi pää kenossa kävellessä!

9. Vanhat talot. Varsinkin puiset; niitä näkee täällä harvemmin.

10. Aurinko. Ei voi mitään, lämmin ja aurinkoinen sää voittaa sateessa (vaikka sitten sen varjon kanssa) raahustamisen mennen tullen!

Haaste tulee laittaa eteenpäin viiteen blogiin, joten täältä pesee :)

Tillariinan fotobox

Kulkukatin kirjeitä

At home with Sofia

Friolandia

From Karoliina, with love

Kertokaa te muutkin ihmeessä, mikä teitä ilahduttaa!

Uutta ja vanhaa

Tivoli pysäköi keskelle kaupunkia. Kontrasti on hätkähdyttävä: uutta ja hyvin hyvin vanhaa rinnakkain.

Perheen pienimmät testasivat karusellin, ja muut laitteet olivat auttamatta meille liian vaarallisia, kuten esimerkiksi maailmanpyörä, jossa jokunen vuosi sitten pyörähdellessäni pelkäsin henkeni edestä. Ikä ei aina tee asioita helpommiksi...

Näin opit vierasta kieltä

Kyllä taas on tullut todistettua, että kieltä oppii paremmin sen luonnollisessa käyttöympäristössä kuin luokkahuoneessa. Miksi? Tässä pari omakohtaisesti todettua syytä:

1. Motivaatio on kohdallaan 

Yksi ensimmäisistä asioista, mitä opettelin sanomaan hollannin kielellä, oli

twaalf slagroomsoesjes 

eli 'kaksitoista minituulihattua'. Äkkiseltään tämän ilmauksen elintärkeys ei ehkä valkene, mutta antakaahan kun selitän.

Lähes aivan kadun toisella puolella on leipomo, jossa tuulihatut ovat aina tarjouksessa, kun niitä ostaa tusinan verran. Jo ensimmäisen ostokerran jälkeen *slurps* huomasin, että tulisin asioimaan leipomossa koko ajan silloin tällöin. Mutta tie tuulihattujen luokse käy ainoastaan myyjän kautta, sillä ne sijaitsevat onnettomasti vitriinissä. Nämä asiat todettuani aloin tuntea suurta motivaatiota painaa mieleeni juuri ne sanat, joilla yksiselitteisen selkeästi saisin tilattua haluamani leivonnaiset.


Kun siis haluat oppia jotain, hanki motivaatio!

Slagroomsoesjes. Lekker!

2. Yritykset ja karmeat erehdykset

Toinen esimerkki liittyy myös ruokaan. Olin kaupassa ja aikeissa ostaa pussillisen valmiiksi poksautettuja popcorneja. Punnitsin kädessäni kahta tismalleen samanlaista pussia, joiden ainoa ero oli värissä ja pienellä oleva tekstissä:

toisessa luki zout ja toisessa zoet.

Mikä popcornin ostamisessa voisi mennä vikaan, mietin, ja otin zoet-tekstisen. Kuinka väärässä olinkaan, sillä kotona pussin avattuani totesin saaneeni sokeroituja popcorneja. Yäk! 

Nyt tiedän, kumpi on suola ja kumpi ei... 

Tässä pikkaisen normaalia vanhempaa vuosikertaa oleva ratikka.

Vielä kolmas omakohtainen esimerkki varoitukseksi muille kielitaidottomille:

Kun ratikan infotaulussa vilkkuu teksti "via omleiding" ei kannata olettaa, että jossakin vaiheessa maisemat kyllä alkavat näyttää tutuilta ja tiedät, missä jäädä pois. Ei, jää pois heti, ja soita auttavaan puhelinpalveluun (mies/taksi), sillä spora aikoo viedä sinut paikkaan X keskelle uppo-outoa seutua, koska se on poikkeusreitillä. 

Kun siis haluat oppia jotain, tee virheitä! Se on ehkä kaikkein tehokkainta!